Auckland 23.10.2014

Torstai 23.10.2014 klo 8.40

Saavuttiin eilen iltapäivällä Aucklandiin havaitaksemme, että ne matkatavarat eivät sittenkään olleet tulleet perille. Juha sitä vähän epäilikin, koska Melbournessa koneiden välissä vaihtoaikaa oli vain 40 minuuttia ja Singaporesta lähtenyt kone oli 10 minuuttia myöhässä. Mekin ehdimme juosten Aucklandin koneeseen. Eipä ole aiemmin tullut lennettyä niin isoilla koneilla, Airbus 380:lla.  Kahdessa kerroksessa matkustajia, aika hurjaa. Elokuviakin olisi ollt valittavana vaikka kuinka, mutta väsyneenä ei oikein jaksanut keskittyä niistä mihinkään, Juha tosin väitti katsoneensa Singaporesta lähteneessä koneessa "Kuinka kesytän lohikäärmeen 2".

Torstai on mennyt Aucklandin keskustassa rahaa vaihtaen ja SIM -korttia metsästäen. Käytiin me Sky Towerissa, lähes kolmensadan metrin korkeudessa.  Ladattaisiin kuvia, mutta ei vielä olla ehditty opetella, miten se tapahtuu.  Iltapäivällä soitin laukkujen selvitykseen ja sain kuulla, mikäli vain oikein ymmärsin, että laukut ovat tulossa  Fidzin kautta ja saisimme ne vielä tänään. Nyt tosin kello on jo yli puoli seitsemän, eikä niitä vielä ole näkynyt täällä hotellilla.  Kävimme jo ostamassa bussiliput Lichfieldiin, jonne lähdetään huomenna aamulla. Onneksi ehdittiin vähän täydentää varastoja, mutta olisi kiva saada ne lakuukin mukaan. Jännitys jatkuu...

Singapore 21.10.2014

Tiistai 21.10.2014 klo 13.51 - Jaana

No nyt on päästy matkaan ja suunta on oikea.  Alunperinhän meidän pitäisi tällä hetkellä olla Hongkonnista, mutta ollaankin nyt syömässä Singaporen lentokentän kahvilassa.  Eilen illalla, kun yritettiin kirjautua lennolle, saimme koneelta varsin tylyn vastauksen, ettei kirjautuminen onnistu ja ottakaa yhteys Finnairin lähtöselvitystiskille.  Eihän siinä sitten muuta voinut tehdä, sinne sitten.  Lento oli ylibuukattu. Tiskillä ollut vanhempi todella herttainen herrasmies kertoi, että tämä yleismaailmallinen ilmiö on nyt sitten rantautunut Suomeenkin.  Meidän olisi pitänyt varmistaa istuinpaikkamme netistä maksamalla niistä ylimääräistä. Olisi nyt jotenkin sen kuuluvan lipun hintaan, mutta ei näköjään.  Ostamalla lipun Finnairin lennolle varmistat vain sen, että pääset jollekin lennolle ja jonnekin päin maailmaa. Onneksi kentällä oli todella hiljaista, kolme lähtöselvityksen henkilökuntalaistia ahersi löytääkseen meille vapaita paikkoja lennolta.

Näin yhden pysähdyksen taktiikka muuttuikin kahden pysähdyksen taktiikaksi.  Ensin Finskillä tänne Singaporeen ja nyt sitten täältä parin tunnin kuluttua eli neljältä Suomen aikaa Singaporen Airlinesin lennolla Melbourneen.  Siellä on sitten huomenna aamulla eli keskiyöllä Suomen aikaa 40 minuuttia aikaa vaihtaa Aucklandiin lähtevään koneeseen.  Lentoaika tosin pidentyi vain parilla tunnilla.

Finnair ei nyt ihan tyylipisteitä tästä nouki, mutta kenttähenkilökunta oli loistavaa. Erityinen kiitos kuuluu vielä tälle vanhemmalle herralle, jolta varmistelin, että onhan laukut tulossa samaa reittiä Aucklandiin, kunnes tajusin, että mitä väliä.  Me tullaan tätä reittiä ja laukut Kiinan kautta.

Lento oli tavanomaisen raastava, kun ei tiennyt miten olisi pystynyt parhaiten edes hetken silmiään lepuuttamaan.  Juha sai lennon aikana erityiskohtelun, mutta kertokoon sen itse omin sanoin seuraavassa kirjoituksessa.

Changin lentoasema on tyypillinen iso asema, terminaalien välimatkat ovat järjettömät.  Hauska yksityiskohta kuitenkin.  Hankittiin näiden kotisivujen päivitystä varten iPad kameralla, kun entisessä ei ollut.  Nuukia kun ollaan, niin hankittiin ihan vaan iPad 2 ilman sitä ilmaa.  Kotelo ajateltiin ostaa edullisesti jostain lentokentän taxfree -myymälästä. Marssittiin sitten täällä tekniikkaa täynnä olevaan kauppaan kuulemaan, että ei meillä enää sellaisia...

Nyt lähtöportille odottamaan lähtöä kenguruja maahan.

Vuodet vierii

Keskiviikko 22.8.2012 klo 20.57

Uskomatonta.  Näitä sivuja on käyty lukemassa yli 7000 kertaa ja jopa ihan viime päivinä.  Mahdatte olla pettyneitä, kun en ole päivittänyt näitä pitkään pitkään aikaan.  Ei siis voi olla totta!  En edes itse ole käynyt näillä sivuilla, en todella muista, koska.

Paljon on vettä virrannut erinäisissä vesistöissä siitä kun viimeksi olen kirjoittanut.  Lapset ovat kaikki täysikäisiä ja itsellekin viisikymmentä ikävuotta tulee täyteen jo ensi vuonna. 

Töissä pakerretaan yhä samaisessa vakuutusyhtiössä, toimenkuva vain on muuttunut vuoden 2010 aikana.  Vuoden 2011 syksyllä aloitin oikeustieteen opinnot Itä-Suomen avoimessa yliopistossa ja nyt keväällä pääsin tutkinto-opiskelijaksi.  Tavoitteena on saada hallintotieteen maisterin paperit käsiini.

Maata viljellään edelleen, sehän se toiveammatti on ollut nuoresta lähtien.  Nyt näyttää siltä, että ei me ihan niin parjattu ammattikunta enää olla kuin aiemmin.  Lähiruokaa arvostetaan ja erilaiset ruokakriisit ympäri maailmaa auttavat arvostamaan sitä, että lähellä tuotettu ruoka on myös huoltovarmuutta. 

Eurooppaa ravistelee talouskurimus, kättä väännetään yhteisvaluutan puolesta ja vastaan.  Aika metkaa tämä markkinatalous, hetkessä ovat kadonneet Nokiankin loiston päivät ja mijardööreistä on tullu pelkkia miljoonaomaisuuden omistajia.  Tässäkin minua eniten surettaa ne tavalliset kansalaiset Kreikassa ja Espanjassa ja ehkä vähän Italiassakin, vaikka se maa ei oikein koskaan ole suosikkini ollutkaan.  Vaikka olenkin yhteiskunnallisesti valveutunut, on minun ihan oikeasti vaikea käsittää, mitkä on ne markkinavoimat, jotka vinouttavat talouttamme.  Ja mikä ja missä on se lääke, joka tämän tilanteen saisi parantumaan.  Taloustieteilijöiltä tulee ristiriitaista viestiä ja jos he ovat hukassa, niin miten tavallinen ihminen ei sitten olisi?

En edelleenkään ole naamakirjassa enkä missään muussakaan sosiaalisessa mediassa.  Olkoon nämä kotisivut paras yritykseni tällä informaatiotekniikan saralla.  Töissä kirjoittelen pikaviestejä työkavereiden kanssa.  Ai niin, muistatte varmaan siskoni, jonka opiskelun aloittamisesta kirjoitin.  Hän oli Englanissa kolme kuukautta työharjoittelussa ja minä hankin koneelleni skypen, että sain jutella hänen kanssaan livenä. Jopa Juha opetteli sen käytön,kun olimme vapun aikaan siskon luona käymässä.  Fossiilit rulettaa.

Ajattelin jo , että lopetan näiden kotisivujen ylläpidon, mutta taidan vielä pohtia hieman, että jatkaisinko.  Mitäs mieltä te olette?  Olen joskus aikaisemminkin kysynyt lukijoilta jotain, mutta vastausta ei ole tullut.  Jos ei yksikään teistä lähetä palautetta oheisen yhteydenottolomakkeen kautta, niin sitten lopetan.  Kuten olen sanonut, viestiä voi lähettää nimettömänäkin.  Aikaa on muutama viikko.  Katellaan mitä tapahtuu.

Ämmäjärkke

Tiistai 1.9.2009 klo 22.55

Nyt sain sen aikaiseksi, nimittäin vaalimainoksen lehtiin.  Kyllähän siitä aikaisemmin soiteltiin, mutta silloin sanoin, ettei ole rahaa.  No, ei ole nytkään, mutta kaipa ne ilmoitukset maksetuksi tulee.  Rahaa suuremman ongelman muodosti, että mitä uskallan luvata.  Ajattelin ensiksi, että sellaista suurisuuntaista kuin "Vaalilupauksina pettymyksiä".  Enkä mitään muuta.  Mitään muutahan ei voi luvata.  Olen kuitenkin pitänyt kaikissa vaaleissa teemana tätä määrätöntä maalaisjärkeä ja naisnäkökulmaa ja siksi lainasinkin Heli Laaksosta: "Ämmäjärkke valtuustoon".  Ei Heli L sitä valtuustoa siinä käyttänyt, sen keksin ihan itse. 

Ämmäjärkke valtuustoon. 

Mitä sillä haluan sanoa.  Yritän aina perustaa päätöksentekoni järkisyille.  Otan myös asioista selvää, jos en ymmärrä. Järkeä on myös joskus myöntää, että toisen näkökanta voi olla oikea.  Silloin on järkeä antaa myöden.  Tappelemalla ei asioita viedä eteenpäin eikä korulauseilla.  Valtuustyö on raakaa työtä, asioiden selvittämistä itselleen ja ehkä vähän myös muille.  Pitää tietää, mistä päättää ja mitä päätöksestä seuraa.     

 

Lue lisää »

Äänestysinnokkuus ja muita jorinoita

Tiistai 1.9.2009 klo 22.37

Luin juuri paikallislehden uutisia, jonka mukaan äänestysvilkkaus on noin 18 % tänään tai viimeksi saadun tiedon mukaisesti.  Syksyllä ennakkoon antoi noin 23 % kunnan äänioikeutetuista.  Nyt ei olla ihan hirveän kaukana ja toki äänestys on jatkunut tähän iltaan kello 20 saakka.  Kirkolla näin yhden tutun kello noin kymmentä vailla kahdeksan ja hän kysyi, ehtiikö vielä äänestämään.  Joo, Nummelan kirjastossa että sinne vaan.  Kirkolla äänestyspaikka sulkeutui kello 18.  Miksi? 

Kunnan tasapuolinen kehittäminen on ollut ja on yhä monien vaaliteemana.  Silti nykyisessä, toimivassa valtuustossa jäseniä Vihdin pohjoisista osista on, arvatkaapa montako? Viiva etelän ja pohjoisen osan välillä kulkee Vihdin kirkonkylän ja Otalammen korkeudella. Rajatapaukset mukaan lukien 14.  KOLMANNES!  Miten voidaan kuvitella, että haja-asutusalueiden asioita tulee hoidetuksi tälläisilla voimasuhteilla? 

Kaavoitus on painottunut Nummelaan ja se etelänpuolisille alueille.  Itsekin olen ollut mukana tässä kaavatyössä ja siksi olen häpeäksi itselleni.  Kun aloitin ympäristölautakunnassa, oli haaveenani kyläkaavoituksen aloittaminen.  Kylille pitäisi saada rakennusoikeutta kyläkaavoilla. Ei niin pienipiirteistä kuin asemakaava, mutta tarkempaa kuin osayleiskaava.  Vaan tavoitteeksi on jäänyt.  Yhteen aikaan toivoin, että työhön olisi voitu ottaa opiskelija.  Pari vuotta sitten kyliä kartoitettiin, mutta siitäkään työstä ei ole kauheasti kirjoitettu kunnan lehdissäkään.  Suurin osa haja-asutusalueilla ei haluakaan välttämättä naapuria siihen viereensä, mutta maanomistajien tasapuolista kohtelua voitaisiin edistää kyläkaavoituksella.  Kylää voidaan tiivistää ja reunat jättää vähemmälle.  Kylässä voisi siten olla oma viemäri ja pikkuputsari, vedet voitaisiin ottaa omista kaivoista.  Mutta tönö siellä, toinen täällä ei riitä suppeankaan viemäriverkoston rakentamiseen.  No, nämä on nyt tällaisia iltamyöhäisiä jorinoita.  Mutta ehkä kehityskelpoisia...

Kunnanvaltuuston kokous

Tiistai 11.11.2008 klo 20.07 - Jaana

Olin eilen jälleen kunnanvaltuuston kokouksessa.  Asioita ei ollut paljoa, kaiken kaikkiaan kokous kesti vähän reilun tunnin.  Oloni ei ollut paras mahdollinen ja ajattelinkin, etten aukaise tässä kokouksessa sanaista arkkuani.  En kuitenkaan voinut olla hiljaa!  Nippe Nikander, joka myös oli varajäsenenä kokouksessa, ehdotti erillistä kaavoituslautakuntaa.  Aika paljon meni ohi, kun päässä kihisi.  Yhtenä ajatuksena jäi kuitenkin mieleen, että lautakunnan jäsenillä ole aikaa perehtyä tarpeeksi kaavoitusasioihin.  Mitä potaskaa.  Kaikki lautakunnassa käydyt keskustelut eivät näy pöytäkirjoista ja olemme yrittäneet järjestää kaavoista vuorovaikutusmenettelyn mukaisia esittelytilaisuuksia.  Niissä vain ei ole kovasti ollut yleisöä ja vielä vähemmän kunnanvaltuutettuja.  On siis turha haikailla oman lautakunnan perään.  Vaalikeskusteluissa ja sen sellaisissa keskustellaan kyllä kaavoituksen merkityksestä kunnan taloudelle ja strategiselle suunnittelulle, mutta ei kiinnostusta ole kuin silloin, jos kaava sattuu olemaan ihan kotinurkilla.  Nykyisessä ympäristölautakunnassa on käyty hedelmällistä keskustelua ja lautakunnan jäsenet ovat olleet asiantuntevia.  Lisäksi ympäristölautakuntaan saatiin juuri katusuunnitelmat päätettäväksi eli samanaikaisesti voidaan asettaa nähtäville lähes koko tuleva infrastruktuuri.  En todellakaan kannata oman kaavoituslautakunnan perustamista enkä ainakaan erillistä jaoston perustamista kunnanhallituksen yhteyteen.  Siellä on istumassa ne samaa silmäätekevät kuin kunnanhallituksessa.  Ne, jotka on pankin johtokunnassa, urheiluseurassa, harrastaa riippuliitoa ja syvän meren sukellusta ja tekevät 12-tuntisia työpäiviä.  Niillä on aikaa perehtyä.  No, nyt olen ilkeä, mutta aika kauan tätä on katsottu.

Lauantaina kävin pitkästä aikaa Pusulassa Töllin myllyllä jauhattamassa ohraryynejä ja kaurahiutaleita.  Olipa mukava reissu.  Oli tosi kiva nähdä, että vielä käydään jauhattamassa omista viljoista jauhoja ja ryynejä.  Myymälässäkin poikkesi ihan mukavasti asiakkaita.  Samalla sai taas vaihdettua viljelystietoja eri kuntien maanviljelijöiden kesken.  Myllärillä riitti kiirettä, mutta silti ammattiylpeyttä oli tarpeeksi.  Hän nimittäin ei litistänyt sellaisia kauranjyviä, jotka eivät olleet hänen mielestään kuorittu tarpeeksi hyvin.  Niistä saivat talven lintuset eväät.  Kyllä tuli kaunista tavaraa.  Vaaleaa kaurahiutaletta ja ohranjyvää.  Vien työnpaikan myyjäisiin perjantaina.  Saas nähdä, kuinka käy kaupaksi.

Kunnallisvaalien uusinta

Maanantai 3.11.2008 klo 20.29 - Jaana

Ajattelin jatkaa tätä blogin kirjoitusta vielä näin vaalienkin jälkeen.  Toivottovasti joku edes lukee tätä.  Tänään ainakin oli neljä kirjautumista, siis kolme muuta itseni lisäksi, kiitos siitä.

Kovasti on tiedotusvälineistä kohistu uusintavaaleista.  Vaikka Vihdissäkin 122 äänestä on epätietoisuutta, ei minusta pitäisi pitää uusia vaaleja.  Onhan toki todennäköistä, että osa noista hutilyönneistä on tahattomia ja ihmiset kuvittelevat äänestäneensä.  Olen kuitenkin sitä mieltä, että osa on ollut ihmisten kokeilua sähköisellä äänestämisellä ja sitten homma on vaan jätetty kesken tai protestoitu. Ihan kuin lippuäänestyksellä olisi äänestetty Aku Ankkaa tai Mikki Hiirtä tai jotain muuta vielä hävyttömämpää.  Kansa on puhunut ja sillä sipuli.  Uusintavaalit tulevat kalliiksi ja voi vielä käydä niin, että äänestysaktiivisuus kuitenkin laskee.  Tiedä häntä.  No, hallinto-oikeus suuressa viisaudessaan tämän päätöksen tekee.

Vaalien jälkeistä elämää on, se on tullut todistetuksi.  Työelämä on tällä hetkellä hektistä, mutta mielenkiintoista.  Pikkuhiljaa alkavat myös maatilan kiireisimmät ajat olla tältä vuodelta ohi.  Rospuuttoajat ovat edessä, käperrytään odottamaan talvea.  Käytiin viikonloppuna mökillä.  On tainnut jäädä kertomatta, että meistäkin tuli onnellisia kesämökin omistajia elokuussa.  Moksijärven saaresta saatiin ostettua pieni kesäpaikka.  Kerran ollaan ehditty käydä saunomassa.  No, nyt käytiin viimeisen kerran tältä vuodelta.  Vietiin hiirille syötävää, yritettiin puhdistaa vesikourut ja vedettiin vene maihin.  Järven pinnasta huomasi, että vettä on lokakuun aikana tullut.  Ihan selkeästi oli vesi noussut.  Kotona mittari näyttää toukokuun, mutta käytännössä kesäkuun alusta alkaen sataneen yli 350 mm vettä.  On tämä kuluva vuosi ollut aika sateinen.  Olisiko ensi vuosi vähän kuivempi?  Toivottovasti.

Jatkan tätä blogin kirjoittamista eri aiheista.  Kunnallispolitiikasta tai sen vierestä.  Kommentteja saa vapaasti lähettää.  Ihan tuiki tuntemattomanakin.  Sähköpostiinkin viestit tulevat juuri sillä nimellä kuin itse haluatte.

Sienimetsää ja muita harrasteita

Lauantai 25.10.2008 klo 20.46 - Jaana

Olin iltapäivällä sienimetsällä ystäväni Tuulan kanssa.  Sienien keruun, tosin sato oli niukanlainen, lisäksi paransimme maailmaa, kuten aina.  Kiersimme Moksissa Haukkalammen ja Katajalammen ympäristöissä.  Tapasin Juhankin, olivat tulilla.  En ole oikeastaan koskaan osannut pelätä metsässä.  Moksissa on laajat yhtenäiset metsäalueet, mutta ei se mitään synkkää korpea ole.  Matkalla paikalle, jossa joskus oli ollut paljon suppiksia, tapasimme tuon hirviporukan, metsäkoneenkuljettajia kaksin kappalein ja lauman hesalaisia partiolaisia.  Katajalammen lähellä taas kuului selkeässä ilmassa Haaviston suunnalla olevien hiekkakuoppien seulojen äänet.  Hiiskulan metsissä muutama viikko sitten kanttarelli-aikaan oli lähes yhtä hulvatonta menoa kuin Turun motarilla.  Jokamiehen oikeudella kaikkien saatavissa on tuon metsän ja luonnon rauha.

Kiinteistöverosta maa- ja metsätalousmaalle on puhuttu pitkään.  Itse en kannata veroa, koska maanomistajalla on mielestäni sen jälkeen mahdollisuus kieltää omaisuutensa käyttö.  Itsekin liikun enemmän muiden kuin omassa metsässä. Haluankin säilyttää tuon oikeuden itselleni ja samalla muille mahdollisimman kauaksi aikaa.

Parisen viikkoa sain kyselyn hevostenystäviltä, jotka halusivat tietää meidän ehdokkaiden kannan pääasiassa maastoratsastukseen.  En vastannut tuohon kyselyyn.  Olen kuitenkin sitä mieltä, että ne, jotka haluavat liikkua luonnossa ratsain, itse käyvät neuvottelut maanomistajien kanssa.  Vihdissä on moottorikelkkailijatkin saaneet neuvoteltua reiteistä, miksi sitten eivät ratsastajat?  

Monilla harrasteryhmillä on intressejä saada oman harrastuksensa suorituspaikkoja Vihtiin tai sen läheisyyteen.  Näitä toiveita on katsottava aina tapauskohtaisesti.  Ampumarata, mikroautorata, golfkenttä, jäähalli, kaikenlaisia toiveita on.  Lupaan alkuun vain kuunnella, mitä toivotaan.  Lupaan myös aina perustella päätökseni.

Joku on kysynyt, miksi en ole kertonut harrastuksistani mitään.  No, yksinkertaisesti siksi, että niitä ei erityisesti ole.  Jumpassa käyn parisen kertaa viikossa, lenkillä kerran.  Luen paljon ja olen Vihdin kirjaston innokas käyttäjä.  Nyt tosin olen suunnanut kulkuani myös Karkkilaan, kiitos LUKKI-kirjastoyhteistyön.  Käsitöitä, ristikoita ja palapelejä teen, jos ehdin.  Nyt on kyllä tuo ikänäkö iskenyt, että illan hämärässä ei aina pysty pikkutarkkaa hommaa enää tekemään.  Pitäisi varmaan hankkia lasit.

Huomiseksi vaalipäiväksi on luvattu kunnon syysmyrskyä.  Enemmän kuitenkin huolestuttaa, kun lukion ekaluokkalainen on laivalla.  Kestääköhän se merenkeinuntaa?  Vuorokauden kuluttua on vastaus lähes molempiin.  Ai siis mihin?  No siihen, olenko kunnanvaltuutettu 2009 - 2012 ja miten se keskimmäinen jaksoi.

Kaavoitusta ja kehitystä

Keskiviikko 22.10.2008 klo 22.37 - Jaana

Eilen tiistaina oli ympäristölautakunnan kokous.  Yleensä yritän olla paikalla ajoissa, mutta nyt ruuhkat taas viivyttivät Espoon päässä ja myöhästyin muutaman minuutin.  Onneksi olin varauntunut ja soittanut varapj:lle, että aloittakaa vain, tulen kyllä.  Esityslista lyheni kyllä merkittävästi, kun asialistalta vedettiin 10 asiaakohtaa pois.  Mutta siitä huolimatta olin vasta puoli kymmenen aikaan illalla kotona.  No, tähän on totuttu.

Siitä huolimatta, että meillä oli "lyhennetty" lista, käsittelimme tärkeitä asioita.  Eilen meillä oli vuorossa ensi vuoden kaavoitusohjelma.  Olen nyt istunut kyseisessä lautakunnassa 12 vuotta ja vuosi vuoden jälkeen kaavoitusohjelma on lyhentynyt lyhentymistään.  Ja keskittynyt keskittymistään.  1990 -luvun alkupuolella Vihdin kaavoitus ei edennyt minnekään.  Kaavoja palloteltiin kaavoituksen ja valtuuston välillä kera tulikivenkatkuisten terveisten.  Vasta 1995 vuoden henkilöstövaihdoksen jälkeen kaavoitukseen saatiin uutta puhtia.  Tuolloin aloitettiin kaavojen vuorovaikutusmenettely.  Tämähän tuli vuoden 2000 uusitun maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti pakolliseksi.  Vihdissä oltiin siis edellä aikaansa.  Vuorovaikutusmenettelyssä merkittävämmät kaavat esitellään yleisölle.  Kaavan tarkoitus, merkinnät ja merkitys esitellään kaavan laatineen viranhaltijan toimesta.  Yleisöllä on mahdollisuus tehdä kysymyksiä ja antaa suoraa vastinetta.  2000 -luvun alkupuolella näitä kaavatilaisuuksia oli melko runsaasti ja niissä kävikin asukkaita kiitettävästi.  Tilaisuudet pyrittiin myös pitämään lähellä kaavoitettavaa aluetta.  Nyt olemme pitäneet niitä vähemmän, mutta pidetty on kuitenkin.  Paikalla on ollut vain harmillisen vähän kuntalaisia ja vielä harmittavan paljon vähemmän luottamushenkilöitä, tarkoitan lähinnä valtuutettuja.  Kaavoituksesta puhutaan kuitenkin juhlapuheissa syvällä rintaäänellä kunnan tärkeimpänä suunnitteluvälineenä.  Kaavoista valittaminen on kuitenkin vähentynyt suorastaan minimiin.  Ja en nyt tarkoita, että nyt jonkun täytyisi ottaa elämäntehtäväkseen kaavavalitukset. Hyvä vain, että etukäteiskuuntelulla pystytään viemään asioita nopeasti eteenpäin.  Tiedän kuitenkin, että tälläkin hetkellä työn alla on kaavoja, joista varmaan vielä tulevaisuudessa keskustellaan. 

Käy tutustumassa kunnan kaavoitussivuilla.

 

Kylien keskusta-alueiden kehittämiseen ei välttämättä tarvita raskasta oikeusvaikutteista osayleis- ja pienipiirteistä asemakaavaa.  Kylien taajamaa voitaisiin "tiivistää" etsimällä rakennuspaikkoja tyhjiltä alueilta.  Rakennusjärjestyksen pitäisi sallia myös pienemmälle kuin viidentuhannen neliön tontille rakentamisen.  Ei kaikki kaipaa takapihan metsää ja hehtaarisotalla nurmikkoa.  Jos rakennuspaikka sijaitsee yleisen tien varrella, hyvin voitaisiin sallia pienemmällekin tontille rakentaminen.  Mielestäni tällaista "kyläkaavoitusta" voitaisiin tehdä vaikkapa opiskelijatyönä tai palkata joku vastavalmistunut.  Meillä on tietyillä alueilla hajarakentaminen jo niin voimakasta, että ensimmäinen uusi alueelle laadittava kaava voisi olla suoraan asemakaava.  Kylämaisemaa voidaan kehittää myös rakentamlla.  Oletko samaa mieltä?

Katuvalot

Maanantai 20.10.2008 klo 21.18 - Jaana

Kävin tuossa juuri äsken pikaisella kävelylenkillä.  Kun poistuin pihapiirin valojen loisteesta, jouduin hetkisen totuttelemaan pikitien vieressä, katuvalo kun pysyi sammuneena.  Liekö se aika kuukaudesta vai liian pilvistä?  Olen seurannut keskustelua Vihdin kunnan yhdestä keinosta säästää - katuvalojen sammuttamisesta yöaikaan.  Täytyy myöntää, että vähän aavemaiselta tuntuu ajaa öisellä kirkonkylälläkin, kun valoja ei ole.  Toivoisin, että valot olisi sarjoitettu sillä lailla, että joka toinen tai kolmas valo voisi palaa.  Vaan ei ole ja muutostyötkin maksaisivat liikaa.  Jälkiviisaana on hyvä olla. Kakkostien valaistusta ollaan lisätty tietöiden ohessa.  En ole ajanut vielä öiseen aikaan siellä suunnalla, mutta kaipa nekin sammuvat. Toivottovasti niiden kanssa ollaan oltu tietoisia sarjoituksesta.  Isommat risteykset ainakin olisi hyvä olla valaistuina.  Kunnalle syntyvä säästö on kuitenkin melkoinen ja jos sillä rahasummalla saadaan terveyttä tai koulutusta, olen valmis sammuttamaan valot.

Täällä haja-asutusalueella ei niitä valoja kaipaa.  Mutta hyvältä tuntui, kun Moksintien pienellä mäennyppylällä näin valot seitsemästä talosta, joista kolme kaupungin (Karkkilan) puolella, kahdesta navetasta ja kolmesta linkkitornista.  Lisäksi kahdella talonraakileella paloivat työlamput ja yksi seistä tönötti pimeässä.  Emme elä syrjäkylillä, missä ei tuikku tuikkua tapaa.  Lisäksi yllättävän lämpöinen tuuli toi näkymättömissä olevan navetan "tuoksun".  Meidän nurkkakulmilla elää nykyaikainen maatalous, uudisasukas ja huipputekniikka rinnakkain, melko tyytyväisenäkin.  Taidan olla onnellinen, kun saan asua tällaisessa paikassa.

Nyt pitäisi valita, pyykkikasa, Bond, pyykkikasa, Bond -pyykkikasa...Bond.  Bond voitti.

 

Kyläkoulut rulettaa

Sunnuntai 19.10.2008 klo 21.51

Illat menevät sukkelaan ja mistään ei tahdo löytyä aikaa istua vähäksi aikaa alas ja kirjoittaa tätä blogia.  On tämäkin päivä ollut aika täynnä.  Aamulla olisi ollut kiva nukkua pitkään pari levottomasti nukutun (täysikuun jälkimaininkeja), mutta tiesin, että jos nukun, päivän työt venähtävät.  Kirjanpitoasiakas toi kuitteja, taas on tullut verotoimistosta tiedustelu.  Otin vain kassin vastaan, sillä siskoni oli tulossa isäni kanssa vierailulle ja ruoanlaitto oli pahasti kesken. Oma isäni asustaa palvelukodissa, siksi olen myös palveluasumisen puolestapuhuja.  Kun hän asui yksin kotona, aina sai pelätä, mitä hänelle oli tapahtunut.  Nyt hänellä on oma asunto, mutta kuitenkin hoitoyhteisö lähellä.  Juhalla on alkanut hirvenmetsästys.  Se on hänen harrastuksensa, mutta välillä tuntuu, että pitääkö sitä joka viikonloppu mennä?  Tänäänkin oli vielä lähtö kummitytön 14-vuotissynttäreille Helsinkiin ja oli todella mukavaa, kun kakunleikkuuta oli odoteltu, kunnes me toiset kummit olisimme saapuneet.

Ruoanlaiton lomassa luin paikallislehden järjestämästä tulevaisuus- työryhmän kokouksesta.  Ja varsinkin yhden osanottajan kommentti: " Eihän siitä tule kuin sutta ja sekundaa kuin kaksi opea söhrää pikkukoulussa" herätti minussa raivon tunteen.  Omat lapseni ovat käyneet koulua kyläkoulussa ja ovat oppineet lukemaan ja laskemaan ja vähän muutakin.  Mielestäni he eivät ole sutta ja sekundaa.  Ja miten tuolla lauseella mitätöitiin taas monen ja monen kyläkoulun opettajan työ.  Sitten toinen saman puolueen edustaja moittii valtuuston oikeistolaisia siitä, etteivät nämä kunnioita kunnan päivähoitohenkilöstöä.  Kyläkoulut ovat rikkaus ja voimavara.  Helsingissä asuvat ystäväni ovat kadehtineet sitä, että lapseni on saanut olla toisen luokka-asteen kanssa samanaikaisesti opetettavana.  Lapsiani ei juurikaan kiusattu ja he eivät kiusanneet ketään, toivottavasti eivät. Jopa koulun keittäjä osallistui kasvatustyöhön opettamalla lapsia kiittämään ruoasta sekä kunnioittamaan sitä.  Kiinteistönhoitaja eli talkkari osallistui myös kasvatustyöhön.  Lapset kuitenkin saivat opiskella siihen tahtiin kuin kyvyt riitti.  Kaikille riitti aikaa.

Olen lasteni yläkouluun siirtymisestä lähtien ihmetellyt, miksi me aikuiset luomme paineita lapsille jo koulusta lähtien.  Yläasteella on opiskeltava kurssimuotoisesti, se orientoi korkeakouluopiskeluihin.  Jos olet viikon poissa, putoat opetuksesta.  Opiskele kieliä, niillä pärjäät globalisoituvassa yhteiskunnassa.  Kun kuuntelee muiden maiden lasten kielitaitoa, ihmettelee, mitenhän nuo raukat koskaan missään pärjäävät.  Mitenhän tästä kyläkoulujen maasta ovat nousseet nobelistit, suuret säveltäjät ja talousmaailman johtomiehet?

Kyläkoulu siirtää lapsen leikki-ikäisestä koululaiseksi pehmeästi ja joustaen.  Vanhemmat tuntevat toisensa ja ongelmiin pystytään puuttumaan helpommin, kun niitä ilmenee.  Ja ilmeneehän niitä, ei kyläkoulu mikään lintukoto ole.  Paljon on myös opettajasta kiinni.  Väite suden ja sekundan syntymisestä kyläkouluissa on syvältä.  Kyläkoulut rulettaa. 

Vaalikoneet

Keskiviikko 15.10.2008 klo 22.41

Töissä ollaan keskusteltu vaalikoneista.  Eri kunnissa asuvat ovat etsineet koneiden kautta ehdokkaita itselleen.  Sitten on yhdessä tuumin ihmetelty, miten tuo ehdokas on nyt sitten se paras?!  Innostuin minäkin kokeilemaan. Olen vastannut Hesarin, Ylen ja lehtiyhtymän vaalikoneisiin.  Tein ekan.  Yllätys yllätys, olin itselleni vasta toiseksi paras ehdokas.  Paras oli mies ihan toisesta puolueesta.  Mietin, että kaksi viikkoa vastasin näin ja nyt näin.  Mutta sitten huomasin...olin kiireessä laittanut täpän ihan väärään kohtaan, siis nyt.  Kysymyksessä oli kysymys oikeudesta kunnalliseen päivähoitoon, jos toinen vanhempi on kotona.  Mielipiteeni on, että jos toinen vanhemmista on kotona eikä työskentele siellä, ei olisi oikeutta viedä lasta joka päivä hoitoon.  Kunnan pitäisi kuitenkin järjestää mahdollisuus saada lapsi tilapäishoitoon, jos vaikka toinen vanhemmista joutuu sairaalaan eikä muuta mahdollisuutta lapsen hoitoon ole. 

Monet tuttavat ovat sanoneet myös, etten ole ollut heidän ykkössuosikkinsa vaalikoneessa.  Suurimmaksi eron muodostajaksi epäilen edellisen kysymyksen lisäksi kysymyksiä Ideaparkista (en kannata), vanhusten kotihoidosta (kannatan palveluasumista) ja kunnallisveron nostamisesta, jos rahat eivät riitä (kannatan). 

Ideparkiin olen ottanut kielteisen kannan lähinnä siksi, että asia on valmisteltu huonosti.  Varsinkin maan lunastaminen pakolla ei sovi minun maailmaankuvaani.   Jos aluetta halutaan kehittää, sinne olisi voinut suunnitella kevyttä teollisuutta.  Ideparkissa kaavoitetaan tuhansille autoille hukkaneliöitä.  Jos joku haluaa viettää vapaa-aikansa osto"paratiisissa", minun puolestani ihan vapaasti, en sinällään vastusta yrittämistä.

Olen usein miettinyt, että hehkutamme vanhuksiemme puolesta, että kotona asuminen on paras vaihtoehto.  Olen toista mieltä.  Joillekin hyväkuntoisille vanhuksille kotona asuminen on varmastikin parasta, mutta esimerkiksi huonokuntoiset vanhukset, jotka eivät pääse liikkumaan, voivat joutua viettämään samassa asennossa monia tunteja.  Ruoan saanti voi olla heikkoa, yksinäisyys vaivaa.  Olen törmännyt tähän omassa lähipiirissäni.  Palveluasumisessa vanhuksilla voi olla oma huone/huoneisto, mutta toisaalta he voivat osallistua yhteiseen ruokailuun, järjestettyyn liikuntaan ja vaikka vain katsoa televisiota yhteisissä tiloissa.

Kunnallisveroa on Vihdissäkin viimeaikoina jouduttu nostamaan pariin kertaan.  Kun palkankorotukset ovat lähes 10 % tai ylikin, haikailu 17 % kunnallisverosta on elettyä elämää. Useammat kunnat joutuvat katsomaan silmiin sitä tosiasiaa, että 20 % raja rikkoutuu lähivuosina.  MUTTA kunnallisveron noston lisäksi on toteutettava myös muita säästötoimia, jos rahat eivät riitä.  On tingittävä palveluista ja tietyistä palveluista perittäviä taksoja on nostettava.  Talouden saattaminen tasapainoon on tuskaisen vaikeata ja sitä ei tehdä nopeasti.  Nykypäivänä kustannukset tuntuvat karkaavan käsistä.  Vihdissäkin eletään jo joillakin toimialueilla kädestä suuhun.  Koulukirjoja kierrätetään, keksitetään isoihin yksiköihin.  Joskus voi olla vaikea enää säästää mistään.

Olisi kiva, jos joku vastaväittelisi kanssani.  Kertoisi, mistä otetaan rahaa, jos ei haluta nostaa kunnallisveroprosenttia.  Miksi Ideapark pitäisi rakentaa ja olenko väärässä siinä, että vanhusten on parempi asua palvelutalossa kuin kotona.  Herätkää hei!

Vaalimainontaa

Sunnuntai 12.10.2008 klo 13.53 - Jaana

Pitkästä aikaa päivittämässä kirjoituksiani.  Lomamatkalta on palattu, mukava reissu.  Aurinko paistoi ja hyvin pääsi irrottautumaan arkiasioista.  Viikko oli juuri sopivan mittainen pätkä, pitempi aika olisi ehkä jo käynyt hermojen päälle.  Matkaseura oli mukavaa, lennot ajallaan ja hotelli kiva, ruoka ja juoma hyvää, se riittää.

Vaalityökin on aloitettava.  Tajusin viime torstaina, että vaaleihin ei ole enää montaa päivää.  Ennakkoäänestys alkaa ensi keskiviikkona. Nyt on viimeinen hetki suunnitella lehtimainontaa ja jaettavaa vaali-ilmoitusta.  Juttelin yhden toisen ehdokkaan kanssa siitä, miten vaikeaa on kehua itseään.  Ja niiden kuuluisien vaalilupausten tekeminen.  Kaikissa ehdokaskoulutuksissa on opetettu, että nosta muutama asia esille, älä koko elämän kirjoa.  Kauhean vaikeaa!  Itseäni kuvailen lehtimainoksissa suorapuheisena ja rohkeana.  Suorapuheisuus ainakin pitää paikkansa.  Yksi entinen työkaveri nimittää minua vieläkin rouva suorasuuksi.  Sitä en ihan viitsinyt mainokseen laittaa.  Ja mitä tuo rohkea tarkoittaa?  Se tarkoittaa, että uskallan olla myös eri mieltä oman ryhmäni kanssa.  Esimerkiksi, kun päätettiin jätekuljetuksista, ilmoitin ryhmälleni, että äänestän yksityisjärjestelmän puolesta, en keskitetyn.  Mutta myös erimielisenä on pystyttävä tekemään yhteistyötä oman ryhmän kanssa.  On tiedotettava etukäteen muita, etten ole tästä asiasta samaa mieltä kanssanne.  Yllätysvedot suuntaan ja toiseen eivät ole suositeltavia.

Kuvien lisääminen mainoksiin on myös kauheaa.  Kun ei ole mikään kaunotar ja kuvissa on jähmettynyt puolittainen hymy, ei haluaisi laittaa itsestään otoksia mihinkään esille.  Mutta tuntemattomimmille ei pelkkä nimi kerro mitään.  On vain rohkaistava itsensä ja laitettava se kuva esille.  Kotisivuille yritän lisätä vähemmän virallisia otoksia minusta ja minulle tärkeistä asioista.

Vaalityö

Sunnuntai 28.9.2008 klo 9.38 - Jaana

Olin eilen muiden keskustalaisten kanssa torilla.  Olihan siellä muutkin ryhmät.  Ehdokkaan perustyötä on seistä näkyvillä, vaikka kukaan ei olisikaan kiinnostunut juuri sinusta.  Itse tunnen nummelalaisia huonosti johtuen siitä, että olen asunut kirkolla ja Olkkalassa.  Siksi olisi ollut kiva, että joku olisi käynyt kysymässä mielipiteitäni jostakin asiasta.  Ilmapallojen jako ja mehujen tarjoilu on ihan kivaa, mutta keskustelu vielä mukavampaa.  Seuraavalla kerralla, kuntalaiset hei, tarttukaa rohkeasti hihasta ja pistäkää ahtaalle.  Kävin kaupassa siinä välillä ja kun katselin marketin pitkiä kassajonoja, ajattelin, että tännehän sitä vaalityötä pitäisi tulla tekemään.  Viime kunnallisvaaleissa äänestysprosentti ei ollut kovin korkea.  Mietin siinä jonottaessani, että onko nykysysteemi hyvä?  En itse kuitenkaan keksi mitään fiksumpaa.  Tähän meidän on tyytyminen.  Mietin myös, onko äänestämättä jättäminen merkki siitä, että yli 40 % kuntalaisista ei löytynyt sopivaa ehdokasta vai eikö yksinkertaisesti oman kotikunnan asiat kiinnosta.  Toivottovasti Vihdissä toteutettava sähköinen äänestys lisäisi äänestysaktiivisuutta tällä kertaa.

Itseltäni aktiiviseen vaalityön tekemiseen tulee pakollinen tauko.  Varasin jo kevättalvella 20-vuotishääpäivän kunniaksi matkan Kyprokselle.  Isäntä tosin harmittelee, että pitääkö sitä nyt lähteä, kun syystyöt on kesken. Hyvä lähtökohta reissulle. Toivottovasti kuitenkin pystymme rentoutumaan ja nauttimaan kauan kaivatusta lomasta.

Siskon muutto

Tiistai 23.9.2008 klo 21.43 - Jaana

Kävin sunnuntaina "heittämässä" vanhemman pikkusiskoni tavaroineen Tampereelle.  Hän on aloittanut opiskelun Tampereen yliopistossa syyskuun alussa ja sai vuokrattua itselleen kämpän.  Paljon sitä kamaa olikin, pakettiauto täynnä.  Taidamme olla vähän myöhäsyntyistä sukua.  Itse olin 37-vuotias, kun aloitin opiskeluni Helsingin yliopistossa, hän 33-vuotias.  Itse ainakin nautin suunnattomasti opiskelustani.  Pääaineeni proffa oli minua ainoastaan 3 vuotta vanhempi, joten ymmärsin todella hyvin hänen ajatusmaailmaani ja hänen opetustaan oli helppo seurata.  Tein päivätyötä ihan normaalin tapaan opiskelujeni ohella.  Kiitos silloiselle työnantajalle, joka salli minulle joustavat työajat.

Opiskelumahdollisuudet ovat Suomessa hyvät.  Siskoni pääsee aloittamaan täyspäiväisenä opiskelijana, kiitos opintotukijärjestelmän.  Eihän opiskelijat tänä päivänäkään rahoissa ui, mutta itse opiskelu on kuitenkin edullista.  Leijonanosan vievät asunto ja ruoka.  Itseni ei tarvinnut enää lainaa ottaa opiskelua varten, olihan sitä ihan tarpeeksi jo muutenkin.

Onnea vaan opiskeluille sisko.  Nauti nyt vanhemman ja viisaamman olotilasta.  Samoin terveisiä toiselle siskolle Joensuuhun.  Medianomin tutkinto (AMK) häämöttää jo.

Kotisivujen teko

Sunnuntai 21.9.2008 klo 12.45 - Jaana

Tein itselleni tänään kotisivut.  Olen ollut mukana yhdessä projektissa, jossa työtehtäviini kuuluivat projektin kotisivujen päivitys, mutta opastuksen olin saanut alan ammattilaiselta.  Nyt olen omillani.  Onneksi kotona on teini-ikäistä kasvustoa, jolta kysyä neuvoa.

Miksi haluan sitten omat kotisivut?  Vaikea kysymys.  Päällimmäisenä vaikuttimena on tietysti kuntavaalit.  Omia ajatuksia voi helpommin tuoda esille kuin esimerkiksi lehdessä julkaistavassa vaalimainoksessa.  Lisäksi mukaan voi liittää kuvia omasta elämästä.  Mutta vaativaa tämäkin on.  Jos et jaksa päivittää, ketä kiinnostaa käydä katsomassa sivujasi toiste.  Ei ketään.  Ei varmaan edes perheenjäseniä ja sukulaisia. 

Mutta katsotaan nyt, miten pitkälle rahkeet riittävät.  Tähän lopetan tänään.  Lähden ulos, kun aurinko kerrankin paistaa.