Lichfield 24.10.2014

Perjantai 24.10.2014 klo 7.01 - Jaana ja Juha

Nyt seuraa sitten niitä todella hyviä uutisia. Emme saaneet matkatavaroita eilen ja mietittiin, että olemmeko tehneet virheliikkeen, kun ostimme bussiliput tänne Lichfieldiin.  Aamulla kävimme kysymässä, vastaanottovirkaijat kertoivat iloisena, että laukut ovat tulossa kymmenen aikoihin. Eipä mitään, bussi oli lähdössä 9.10 keskustasta.  Onneksi yksi järkevä nuori nainen keksi, että eiköhän olisi parasta toimittaa laukut suoraan bussiterminaaliin. Ja siellähän ne olivat.  Tuli mieleen ihan Tuntematon sotilaan sanat, että on vaikea ymmärtää jonkun rakastavan rätei ja lumpui, mutta kyllä ne omat vaatteet on kuitenkin mukavia. 

Nyt ollaan täällä Marian ja Jimin luona. Tilalla on häkkikanoja ja laiduntavia kanoja.  Täällä on myös pieni tilamyymälä, jossa myydään munien lisäksi Marian tekemiä hilloja, jäätelöä ja kokonaisina pakastettuja kanoja.  Tila ei ole iso pinta-alaltaan, mutta kovasti tuntuu olevan työtä. Huomenna tulee kananpoikia, joita me sitten saamme kuulemma rengastaa.  Muuten ei kuulemma tarvitse kanalassa työskennellä, vaan auttaa myymälässä.  Huomenna on myös isot juhlat, koska Uudessa Seelannissa on pitkä viikonloppu ja ainakin yksi perheen lapsista on tulossa käymään. Maria oli tilannut netistä Suomen lipun ihan meidän tulomme kunniaksi.

Sunnuntaina kuulemma lähdetään pelaamaan golfia.  Ei ehkä vaadi niin muodollista pukeutumista kuin Suomessa, ei ole kyllä parhaimmat golfvaatteet mukana. Saas nähdä, monta hole-in-onea tulee tehdyksi.  

No niin saanhan minäkin vuoron kirjoittaa teille. tosin tämä teksti on jo kokenut kolme eri vaihetta kun aina on sitten netti jotenkin simahtanut ettei ole saatu sitä tallennettua, muta kokeillaan. Jaana lupasi aikaisemmin ,että kertoisin tapahtumista Finnairin lennolla. Lyhykäisesti sain lentokapteenilta kutsun ohjaamoon tulla seuraamaan koneen laskua Singaporen kentälle, että silleen. Kiitos kuuluu metsästyskaveri Ramille tuosta palvelusta. Matka on siis lähtenyt vaiheikkaasti likkeelle. Vasemman puoleinen liikenne vaan hieman arveluttaa tulevana kokemuksena.

Vuodet vierii

Keskiviikko 22.8.2012 klo 20.57

Uskomatonta.  Näitä sivuja on käyty lukemassa yli 7000 kertaa ja jopa ihan viime päivinä.  Mahdatte olla pettyneitä, kun en ole päivittänyt näitä pitkään pitkään aikaan.  Ei siis voi olla totta!  En edes itse ole käynyt näillä sivuilla, en todella muista, koska.

Paljon on vettä virrannut erinäisissä vesistöissä siitä kun viimeksi olen kirjoittanut.  Lapset ovat kaikki täysikäisiä ja itsellekin viisikymmentä ikävuotta tulee täyteen jo ensi vuonna. 

Töissä pakerretaan yhä samaisessa vakuutusyhtiössä, toimenkuva vain on muuttunut vuoden 2010 aikana.  Vuoden 2011 syksyllä aloitin oikeustieteen opinnot Itä-Suomen avoimessa yliopistossa ja nyt keväällä pääsin tutkinto-opiskelijaksi.  Tavoitteena on saada hallintotieteen maisterin paperit käsiini.

Maata viljellään edelleen, sehän se toiveammatti on ollut nuoresta lähtien.  Nyt näyttää siltä, että ei me ihan niin parjattu ammattikunta enää olla kuin aiemmin.  Lähiruokaa arvostetaan ja erilaiset ruokakriisit ympäri maailmaa auttavat arvostamaan sitä, että lähellä tuotettu ruoka on myös huoltovarmuutta. 

Eurooppaa ravistelee talouskurimus, kättä väännetään yhteisvaluutan puolesta ja vastaan.  Aika metkaa tämä markkinatalous, hetkessä ovat kadonneet Nokiankin loiston päivät ja mijardööreistä on tullu pelkkia miljoonaomaisuuden omistajia.  Tässäkin minua eniten surettaa ne tavalliset kansalaiset Kreikassa ja Espanjassa ja ehkä vähän Italiassakin, vaikka se maa ei oikein koskaan ole suosikkini ollutkaan.  Vaikka olenkin yhteiskunnallisesti valveutunut, on minun ihan oikeasti vaikea käsittää, mitkä on ne markkinavoimat, jotka vinouttavat talouttamme.  Ja mikä ja missä on se lääke, joka tämän tilanteen saisi parantumaan.  Taloustieteilijöiltä tulee ristiriitaista viestiä ja jos he ovat hukassa, niin miten tavallinen ihminen ei sitten olisi?

En edelleenkään ole naamakirjassa enkä missään muussakaan sosiaalisessa mediassa.  Olkoon nämä kotisivut paras yritykseni tällä informaatiotekniikan saralla.  Töissä kirjoittelen pikaviestejä työkavereiden kanssa.  Ai niin, muistatte varmaan siskoni, jonka opiskelun aloittamisesta kirjoitin.  Hän oli Englanissa kolme kuukautta työharjoittelussa ja minä hankin koneelleni skypen, että sain jutella hänen kanssaan livenä. Jopa Juha opetteli sen käytön,kun olimme vapun aikaan siskon luona käymässä.  Fossiilit rulettaa.

Ajattelin jo , että lopetan näiden kotisivujen ylläpidon, mutta taidan vielä pohtia hieman, että jatkaisinko.  Mitäs mieltä te olette?  Olen joskus aikaisemminkin kysynyt lukijoilta jotain, mutta vastausta ei ole tullut.  Jos ei yksikään teistä lähetä palautetta oheisen yhteydenottolomakkeen kautta, niin sitten lopetan.  Kuten olen sanonut, viestiä voi lähettää nimettömänäkin.  Aikaa on muutama viikko.  Katellaan mitä tapahtuu.