Työni maanviljelijänä

Olen jo nuoresta tiennyt, että haluan maanviljelijäksi.  Ostimme tämän Myllyojan tilan mieheni vanhemmilta vuonna 1989.  Juhan vanhemmilla oli siihen asti ollut lypsylehmiä.  Itse mietimme kovasti, mikä olisi meidän tuotantosuuntamme.  Kaikkien selvittelyjen jälkeen päätimme, että kaupassa ostetut hiehot siemennetään liharotuisilla eläimillä, joten pikkuhiljaa kasvatimme emolehmäkarjaamme.  Vuonna 1992 rakensimme uuden pihaton lihakarjaamme varten.  Karja lähti vuonna 2002, koska olimme siinä vaiheessa jo molemmat tilan ulkopuolella töissä.

Valkosipulin viljelyyn Juha tutustui opiskeluaikanaan.  Hän teki agrologin tutkintoon liittyvän lopputyönsä siitä.  Käytäntöön sovellettuna viljelimme valkosipulia lähes 12 vuoden ajan.  Ensimmäiset istukkaamme kävimme hakemassa yhtenä pääsiäisenä Kirkkonummen Porkkalasta.  Siitä sen sitten alkoi.  Vaikka kirjallisuutta oli jonkin verran, parhaimman opin saimme kuitenkin yrityksen ja erehdyksen kautta.  Satomme myimme kauppoihin sekä erilaisilla markkinoilla.  Vuoden huipputapahtuma oli Keravan valkosipulimarkkinat, joissa olimme 7 kertaa myymässä valkosipuleitamme. 

Valkosipulin viljelyn tiimoilta meillä kävin paljon vieraita ja myös erilaisia ryhmiä.  Se oli antoisaa, mutta raskasta aikaa.  Kaikki lapset olivat alle kouluikäisiä ja aina, kun oli menoa, piti saada lapsenvahti. Myös itse valkosipulin kauppakunnostus vaati paljon käsityötä, joten sukulaiset ja tuttavat olivat paljon talkoissa meillä.  Parhaimpaan aikaan meillä oli myös sekä maatalous- että kotitalousharjoittelija.

Nyt olemme puhtaita viljantuottajia.  Vuosi sitten hankimme suorakylvökoneen yhteisesti erään toisen vihtiläisen viljelijän kanssa.  Tänä keväänä kylvimme yhteensä lähes 140 hehtaaria viljaa, rypsiä ja rapsia.  Kevät oli todella hankala, ensin oli ihan liian kuivaa ja sitten liian märkää.  Puinnit aloitimme vasta syyskuun puolivälin paikkeilla ja vieläkin on osa puimatta.

Maanviljelijöitä on parjattu paljon, varsinkin EU-aikana, koska meille maksetaan tuotannostamme tukea.  Maataloustuotannon tarkoituksena on kuitenkin tuottaa ruokaa, kukin tila on pitkälle erikoistunut omaan tuotteeseensa.  Maataloustuki on siis suoraa ruoan hinnan tukea, jonka tarkoituksena on kohtuuhintaiset elintarvikkeet kuluttajalle. Suomikin tarvitsee omaa maataloustuotantoa pohjoisesta sijainnista huolimatta.  Näin pystymme suojautumaan ruoan bulkkituontia vastaan.  Ruokaskandaalit maailmalla vahvistavat sitä, että omalle valvotulle tuotannolle on sijaa.

Puitu pelto on kaunis.