Queenstown/Arrowtown 12.11.2014

Keskiviikko 12.11.2014 klo 7.51

Täällä sitä ollaan, vaikka edellisestä päivityksestä onkin kulunut muutama päivä.  Mutta jos olette katsoneet Google mapsin satelliittikarttaa, niin on siellä pitkin Eteläsaarta mennyt pieni punavalkoinen piste tuhatta ja sataa eteenpäin.  

Sunnuntaina lähdettiin Christchurchista Ajamaan kohti etelää Dunediin.  Jos ollaan tähän asti nähty mäkissä laitumia ja lehmiä ja lampaita sekä lampaita ja lehmiä, niin nyt sitten onnistuttiin ajamaan Uuden Seelannin Pohjanmaan kautta, tosin ilman niitä latoja.  Tasaista oli silmänkantamattomiin.  Välillä horisontin rikkoi vain puurivistö, joita on on istutettu varmaankin eroosion vaikutusten estämiseksi.  Päivä oli aurinkoinen ja ilma suorastaan väreili.  Matkalla näimme myös viljapeltoja sekä syysrapsia.  Osa viljoista on pakkomielle syksyllä kylvettyä, koska ohra oli jo tähkällä.  Vehnä oli vielä pensimisvaiheessa, mutta sitä voi jo kutsuakin pensaaksi, niin vahvaa ja leveälehtistä se oli.  Joka paikassa oli sadetta käynnissä, joten kai täällä aika kuivaa on ollut.

Ajomatkaa kertyi kolmisensataa kilometriä.  Yritimme matkan aikana nähdä pingviinejä, mutta niiden osalta emme olleet onnekkaita.  Kamarin pienessä kylässä oli kartan ja Vihdin kunnankirjastosta lainatun "The natural wonders of New Zealand" -opuksen mukaan pingviinikolonia.  Menimme sinne ja kymmenen dollarin hintaan per nenu saimme katsoa rakennetuissa pesissä kyhjöttäviä pingviinejä.  Pingviinit viettävät merellä päivän ja saapuvat auringon laskun aikaan takaisin rannalle.  Tästä luonnon omasta showsta olisimme joutuneet pulitasamaan eri hinnan ja odottelemaan monta tuntia.  Joten nostimme kytkintä ja jatkoimme matkaa.  Matkalla oli myös paikka, jossa on luonnon muovaamia pyöreitä kiviä rannikolla.  Sinne oli vapaa pääsy, mutta lyhyempi matka meni ohi ravintolan, jonka omistaja keräsi "vapaaehtoisen" 2 dollarin suuruisen maksun.  Ihan sama kuin mekin ruvettaisiin perimään pääsyä Konialle kipuamisesta.  Kokeilimme vielä onneamme pingviinien suhteen Shag Pointissa, jossa NwofNZ -oppaan mukaan keltasilmäpingviinit saapuvat rannalle myöhään iltapäivästä.  Ihmettelen vain, mikä hitto vie on myöhäinen iltapäivä, jos ei kello viisi ole.  Ei pingviinin pingviiniä, vain muutama hylje ja luoto täynnä merimetsoja.

Maanantaiaamu alkoi suklaantuoksuisena.  Dunedissa on Cadburyn suklaatehdas ja se järjestää kuulemma ainoana tehdaskierroksia.  Siis enää.  Olen minäkin ollut partiolaisten mukana Fazerin tehtaalla, mutta siitä on jo varmaan kohta neljäkymmentä vuotta aikaa.  Tehtaassa ei saanut kuvata, mutta pihalla oli pari makeata autoa, josta otettiin kuvia.  Kierros kesti puolitoista tuntia ja se oli ihan riittävä aika.  itse tehtaassa ei saatu suklaata syötäväksi, mutta jokaiselle annettiin pieni bag, jota sitten täydennettiin kierroksen aikana.  Kierros huipentui ison siiloon, jossa meille näytettiin 1000 litran suuruinen suklaaputous.  

Tämän jälkeen alkoikin hiukomaan ja löydettiin pizzapaika, jossa puolen metrin pituinen pizza oli tarjouksessa.  Se ja kaksi olutta, taisivat olla ensimmäiset Jimin kotitekoisen jälkeen, maksoivat yhteensä 28 dollaria eli vajaat 20 euroa.  Ollaan yritetty päästä edullisella syömisellä ja panostettu enemmän elämyksiin, siksi joka päiväinen haaste on löytää lounas noin 30 dollarin hintaan.  Aamupala ja illallinen ollaan tehty itse näissä parkien keittiöissä.

Iltapäivällä oli vuorossa neljän tunnin junakiertomatka ylös vuoristoon.  Junarata on aikoinaan rakennettu kutakaivosten tarpeisiin, mutta on sitä pitkin muutenkin päässyt pitkälle sisämaahan päin.  Matkasimme vanhoissa vaunuissa.  Matkalla olevat maisemat olivat todella hienoja.  Takaisin Dunediin palasimme vasta illansuussa.

Tiistaiaamuna heitimme hyvästit Tyynelle valtamerelle ja suuntasimme sisämaata kohden.  Eipä aikaakaan, kun alkoi tulla tutut merkit siitä, että korkeampia maastoja kohti ollaan menossa.  Mutkat sen kun jyrkkenivät.  Dunedista lähtiessä päivä oli kaunis, mutta kun päästiin tasangolle, joka NwofNZ:in mukaan on Uuden Seelannin kuivin paikka, kohtasimme saderintaman.  Tuuli oli myös aika navakka ja tilaihmeeme on hieman herkkä tuulelle.  Mutta hyvän kuskin ansiosta siitäkin selvittiin.

Olemme majoittuneet Arrowtowniin, joka on 15 kilometriä Queenstownista.  Tämä on kuulemma yksi must-paikoista, mutta ehkä on hieman pettynyt olo.  Tämä on selkeästi kaikkein eniten turisteille tarkoitettu paikka tähän mennessä. Queenstownin viehätys on Lake Wakatipu, joka on ilmasta katsottuna s-kirjaimen muotoinen.  Vuoret ovat täällä jo kahden kilometrin korkuisia ja sen huomaa ilmanalastakin.  Sen lisäksi, että täällä kesäntulo on vähän myöhässä, niin täällä on selkeästi kylmempi kuin muualla.  Tänään oli vain yksitoista astetta "lämmintä".  Kävimme höyrylaivaristeilyllä, jonka koneisto oli kaikkien katsottavissa ja hiiliä lapiointiin uuniin ihan vanhanaikaisesti lapiolla.

Matkaväsymys iski, kun joka toinen päivä on ajettu ja joka toinen päivä ollaan yritetty kokea erilaisia juttuja.  joten päätimme olla täällä kolme yötä tavanomaisen kahden sijasta.  Tämä Arrowtown on huomattavasti Queenstownia aidompi kylä.  Tämäkin on ollut kultarynnistyksen aikaan merkittävä paikka ja osa pääkadulla olevista rakennuksista on 150 vuoden takaa.  Täällä on myös kiinalaisten kaivostyöläisten kylä.

Aamulla, kun ajettiin Queenstowniin, niin ajettin jokiajelupaikan ohi.  Jokia täällä Uudessa Seelannissa riittää.  Jos haluaisi käydä jokaisella jokikävelyllä, niin pysähtyä saisi viidentoista minuutin välein.  Isot joetkin ovat olleet aika kuivia, mutta täällä ylempänä vettä virtaa ihan mukavasti.  Jokiajelussa mennään 6 tai 8 hengen kumiveneissä tyrät rytkyen pitkin jokia hidastan ehkä hieman koskien kohdalla, ainakin kuvien perusteella.  Kysyin Juhalt, jos hän haluaisi kokeilla moista. Ei kuulemma halunnut.  Nyt aurinko alkaa painua mailleen, joten on aika lähteä kokkaamaan ruokaa ja valmistautumaan jälleen kylmään yöhön.  Onneksi meillä on se lämppäri.  Lisään kuvia huomenna.