Lichfield 31.10.2014

Perjantai 31.10.2014 klo 6.31 - Jaana

Viikko on vierähtänyt täällä kanatilalla ihan itsestään.  Olen kirjoitellut näitä blogeja aina iltapäivisin, kun meillä ei enää ole työvelvoitetta.  Samalla olen kuitenkin päivystänyt myymälää.  Yllättävän paljon tässä poikkeaa asiakkaita ostamassa pääosin munia.  Kun aiemmin kirjoitin, että munia pakatessa on hankala valita, mikä lähtee tilalta myyntiin ja mikä myydään tilan omassa myymälässä, niin myynnissä on esimerkiksi likaisia munia ja rikkinäisiä munia ja ne myydään yleensä päivän aikana loppuun.  Munia ostetaan täällä 30 tai 20 kappaleen pakkauksissa.  Myymälässä on myös 12 ja 6 munan pakkauksia, mutta niitä ostaa todella harva.  

Tänään oli siivouspäivä.  Maria antoi Juhalle sadevaatteet ja pesurin sekä käskyn pestä talo ulkoapäin.  Minä pyyhin talossa pölyjä sekä imuroin.  Paikallinen imurikin on aika hauska kapistus.  Se on sellainen varsimallinen, jossa moottori on siinä varressa.  On muuten melko painava liikuteltava.  Mahtaa kaikilla uusseelantilaisilla naisilla olla kunnon hauikset.

Juha sai pestä terassinekin ja yht'äkkiä pesurista meni paineet.  Yksi vaihde oli mennyt pois päältä eikä vain Patersoneilta, vaan myös naapurin Henriltä.  Paikalla kävi kaksi sähkömiestä, mutta todennäköisesti syytä ei yhden vaihteen häviämiseen löytynyt mistään.  Ymmärsin, että Henri kävi vähän kuumana, maito kun piti saada jäähdytettyä ja se tapahtuu osittain suoraan maasta tulevan veden avulla.  Vähän myöhemmin, kun oli jo paremmalla tuulella, kuittaili Juhalle, että heti kun Juha ryhtyi hommiin, kylä pimeni.  Työ saatiin tehtyä ja nyt on terassikin puhdas.  Minä auttelin Mariaa vielä kasvimaalla kitkien rikkakasveja, mielipuuhaani siis.  

Lounaalla Judith kysyi, että annetaanko pikkuiselle tyttölampaalle nimi.  Jim vastasi, että sillähän on jo nimi "meat sauce", mutta Maria ei halunnut vielä antaa nimeä sille.  Kyllä se pikkuinen on aiheuttanut jonkin verran eripuraa perheessä.  Jim oli sitä mieltä, että karitsa viedään emänsä luo, kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa.  No, päivällä se sitten vietin muiden lampaiden kanssa samalle laitumelle, josta lampaat nyt pääsevät onneksi suojaan.  Emä tökki koko ajan tätä yksinäistä pois, joten kai sitä on ruokittava, muuten Jim jää ilman meat sauceaan.  Mentyksi nimetty karitsa saa sentään olla lajitovereidensa kanssa, vaikka emä ei sitä hyväksykään.

Mieli alkaa pikkuhiljaa jo kääntyä ensi viikkoon, jolloin lennetään Christchurciin hakemaan auto.  Auton vuokraan kuuluu vapaa pääsy tässä aika lähellä oleviin kiiltomatoluoliin.  Tankkasin netistä, miten sinne luolaan mennään.  Lupaavasti nettisivuilla mainostettiin, että "matkasi alkaa kulkemalla kapean ja matalan käytävän halki".  Olen jo ylittänyt itseni nousemalla hissillä korkeaan torniin ja ajamalla vasemman puoleisessa liikenteessä kylmiltään.  Saas nähdä, voitanko ahtaan paikan kammoni ja menen niihin luoliin. Huomenna Maria vie meidät jokikävelylle.