Lichfield 30.10.2014

Torstai 30.10.2014 klo 5.59 - Jaanaq

Täksi aamuksi Maria oli hälyttänyt naapurin lypsykarjatilan isännän Henrin näyttämään meille tilaansa.  Lehmät oli tältä aamulta lypsetty ja saimme nähdä vain tyhjän lypsyaseman sekä ruokintapaikan.  Molemmissa rakennuksissa oli kalteva lattia ja molemmat olivat rakennettu betonista.  Ei lypsyasemalla eikä maitohuoneessa kummassakaan näkynyt kaakelia tai muuta helposti puhdistettavaa pintaa missään.  Lypsyasemalla oli 40 paikkaa kahdessa rivissä ja yksi ihminen aloitti lypsyn kello 4.30 aamulla.   Kuuden aikaan tuli toinen auttamaan, jos vain ymmärsin oikein.  Kahdelta ihmiseltä koko lypsy olisi kestänyt vain puoli tuntia lyhyempään. Lypsyasemalla oli myös aika jännä tapa tunnistaa kiimassa olevat lehmät.  lehmillä on mahassa jokin lähetin, joka reagoi siihen, että kiimassa ollessaan lehmä syö paljon vähemmän.  Lypsyn jälkeen tällaiset lehmät ohjataan erilliseen karsinaan, josta ne viedään astutettavaksi.  Tietokone tunnistaa myös utaretulehduslehmät.  Tällä tilalla lehmät poikivat kahdessa erässä vuoden aikana, kun yleensä lypsyssä on 1,5 kk tauko, jona aikana kaiki lehmät poikivat.  Kiimoja siis synkronoidaan.

Ruokinta perustuu pitkälle laiduntamiseen.  Henrin tilalla annetaan lisäksi väkirehua appeena.  Keskituotos on 8000-8500 kg/lehmä/vuosi.  Maidon hinta on 5 dollaria, mutta meille jäi epäselväksi miltä määrältä.  Ukrainan kriisi on vaikuttanut tännekin niin, että maidon hinta on pudonnut hetkessä monta kymmentä prosenttia.  Sitten lähdimme katsomaan Henrin veljen karuselliasemaa.  Se oli sen mallinen, että lehmät peruuttivat lypsyasemalle.  lypsimet kiinni ja lehmät kulkivat ympyrää ja sitten kun ulosmenoportti tuli kohdalle, niin lehmä oli valmiina turpa menosuuntaan.  Maissia täällä kylvetään parhaillaan.  Henri näytti meille myös veljensä kylvökoneen, laitan sen kuvan tuonne kuvasivulle.  Sitten kierrettiin vähän tilaa autolla ympäri.  Pellot ovat täällä tosi mäkäisiä, ei niitä voi millään koneella hoitaa.  En tiedä, miten nurmi uusitaan.  Ehkä samalla tavalla kuin Irlannissa, tekemällä vain täydennyskylvöä. Kysyimme myös, onko tilalla koskaan harkittu robottilypsyä.  Henri kuitenkin kertoi, että Uudessa Seelannissa on tehty kokeita ja että robottilypsy ei sovellu tällaiseen pääosin laiduntamiseen perustuvaan kasvatukseen.  Lehmiä tilalla on 450 ja peltoa 118 hehtaaria.  Lauantaina kysyin yhdeltä toiselta maidontuottajasta, onko täällä oltava tietty peltoala yhtä lehmää (=lannanlevitysalaa) kohden ja ymmärsin, että yhtä peltohehtaaria kohden saa olla vähän yli 5 lehmää.

Koska täällä on niin avointa, on aika vaikea selittää, että meillä pellot ja metsät vuorottelevat.  Suomessa ei oikein missään ole tällaista paikkaa.  Sitten on vaikea selittää, että on meilläkin mäkisiä peltoja, mutta ei näin korkeita eikä näin syviä laaksoja.

Henri on 54 -vuotias, mutta on silti jo luovuttanut tilan johtamisen vävypojalleen ja tyttärelleen.  Tytär odottaa vauvaa, joten tällä hetkellä ei osallistu tilan töihin, mutta sekin jäi vähän epäselväksi, osallistuuko hän tilan töihin muulloin.  Mariahan on tällä kanatilalla oikea työkone, mutta lauantaina tapaamamme matotilallisen vaimo sanoi huolehtivansa kodista ja lapsista.

Meidän työtehtävämme tänään oli laittaa kuntoon tila, johon tuodaan pikapuoliin tipuja kasvamaan.  Laitettiin vesiastiat paikoilleen, sitten levitettiin purua ja lopuksi levitettiin irrallisia vesiastioita sekä ruokinta-astioita.  Lisäksi ollaan päivystetty myymälässä ja Juha heitti Marian Putaruruun hakemaan korjaamolla ollutta kuormuria, onhan hän jo kokenut vasemmalla kaistalla ajamisessa.  Ai niin, tuo lampaan ruokinta on jäänyt meidän tehtäväksemme.  Onneksi se on jollain lailla oppinut juomaan tuttipullosta, niin ettei sentään mahaletkua enää tarvinnut laittaa.

Huomenna tulee kuluneeksi viikko siitä kun tultiin tänne.  Ollaan koettu paljon kaikenlaista, mutta on tässä ollut luppoaikaakin.  Juha varsinkin on joutanut Jimin kanssa katsomaan telkkaria. Pitkään aikaan ei kyllä olla menty nukkumaan niin aikaisin kuin täällä, yhdeksältä viimeistään.  Silloinhan kello on Suomessa aamupäivällä kello yksitoista.

Eilen muuten tehtiin sellainen havainto, että aurinko nousee täälläkin idästä ja laskee länteen, mutta keskipäivällä paistaa suoraan pohjoisesta.