Eilen ei ehditty kuin lyhyesti päivittää aamulla kuulumiset.  Lennettiin siis Chrstchurchiin hakemaan tämä tilaihmeenä, Mighty Jackpot nimeltään.  Tämä on tällaiseksi rekeilyautoksi rakennetu Toyota Hiace.  Auton hakemisessa kesti parisen tuntia, mutta heti kun saatiin auto alle, ajettiin tänne Kaikouraan, Eteläsaareen itärannalle.  Tästä kun suuntaa suoraan itään, saapuu Chilen rannikolle.  Ollaan  Tyynen valtameren rannalla.  Aluksi tie näytti talaisesta ja mukavalta, mutta sitten tulikin kyltti vastaan, joka kertoi, että ollaan tiellä, joka on Alpine Pasific Highway.  Vaikka koko merkitys ei ole tullut vieläkään ehkä täysin ymmärrettyä, tulimme hyvin pian näkemään, että Alpine todella tarkoittaa vuoristoista.  Tie kiemurteli aikamoista spaghettia alaspäin.  Maisemat olivat kyllä huikaisevia.  Yritin ottaa kuvia, mutta eivät ne jälleen kerran tee oikeutta luonnossa näkyvälle.

Tilaihmeelle saatiin varattua paikkanleirintäalueelta ja jostain kumman syystä Juha on hymisteelyt tuosn tuosta Samulin Edelmanin kappaletta "karavaanari on kaikkien kaveri".  Tilaihmeessä on jääkaappi, pistorasiat esimerkiksi puhelimen ja tabletin latusta varten.  Myös petivaatteet ja astiat, kuten retkituolit ja -pöytä kuuluu hintaan.  Yöksi lasketaan taso, jonka päällä on patja ja siihen sitten vain sijastaan vuode.

Leirintäalue on todella siisti ja täällä on uudehkot suihku- ja vessatilat sekä keittiö, jossa voi kokata ruokaa.  Tilaihmeessäkin on pieni kaasupoltin, mutta sitä ei kyllä kannata käyttää, jos muuta on saatavilla.  Hauskaa huomata, että emme ole vanhimmasta päästä tälläisia campervanilaisia, vaan tälläkin hetkellä on kummallakin puolella eläkeläisiä.

Syy, miksi tulimme tänne Kaikouraan, on Juhan toive nähdä valas luonnossa.  Kaikoura on ainoa paikka Uudessa Seelannissa, jossa voi bongata valaita.  Delfiinejä ja hylkeitä sekä pingviinejä on muuallakin, mutta valaita vain täällä.  Vähän aikaa nieleskelimme, kun näimme valasretken hinnan, mutta tämäkin on niitä "once in lifetime" -juttuja.  Eikun Visa vinkumaan.

Yö tilaihmeessä sujui jollain lailla.  Yö oli aika kylmä, mutta onneksi otimme lisähinnasta pienen lämppärin, jolla sisälämpötila saatiin pidettyä siedettävänä.  Yöksi ikkunoihin vedetään telttakankaiset verhot eteen, joiden on tarkoitus suojata kai vedoltakin, mutta yhden ikkunan eteen oli kyllä pistettävä tyyny suojaksi.

Valasretki oli vasta iltapäivällä, joten aamupäivällä oli aikaa käydä katsomassa hylkeitä, jotka makoilevat kaiken kansan ihmeteltävä kylän eteläisellä rannalla.  Sinne pääsi kätevästi autolla.  Näimme jo heti parkkipaikalta kivien päällä lekottelevat hylkeet.  Kun yritkimme laskeutua alas rannalle johtavia rappusia, huomasimme ne varatuiksi.  Päätimme kiertää toista kautta, katso kuvasivuilta syy.

Iltapäivän alussa sitten lähdimme valasrekelle.  Aika oli ilmoitettu 12.45, mutta vasta kello 13.15 meille alettiin kertoa turvallisuusohjeita ja kyseltiin myös kovasti kysymyksiä merisairaudesta.  Tämän jälkeen siirryttiin bussilla satamaan ja siettä sitten Korkeasaaren lautan kokoiseen veneeseen.  Jo heti alkuvaiheessa merenkäynti oli aika kovaa, eikä kestänytkään kovin kauaa, kun ensimmäiset alkoivat voida pahoin.  Minä pelkäsin etukäteen, että aloin voimaan pahoin, mutta ei siinä sitten niin käynytkään, päinvastoin suorastaan nautin tyrskyissä.  Juha ei sen sijaan ollut kovin iloisen näköisen, mistä lie johtunut.  Seilattiin siellä tuulisella merellä toista tuntia ja aina välillä meidät päästettiin tähyilemään ulos ja sen jälkeen taas sisälle istumaan.  Etsintä kuitenkin kannatti, sillä viimein sitten näimme valaan köllöttelemässä meren pinnalla.  Lopuksi se sukelsi näyttäen meille kauniin pyrstöevänsä. Saimme kuvattua sen videolle.  Olisi tietysti toivonut, että valas olisi näuttänyt meille kaikki muukin showtemppunsa, kuten hyppäämisen etc., mutta hyvä näinkin.  Nyt on sitten korkattu Tyyni valtameri.  

Huomenna lähdetään takaisIn kohti Christchurchia.  Siellähän oli muutama vuosi sitten paha maanjäristys, eikä kaupunkia ole vielä kokonaan korjattu den jäljiltä.  Täytyy mennä muistuttamaan itseään siitä, että on onnea asua seudulla, jota eivät sellaiset luonnonvoimat koettele.  Juha haluaa välttämättä ajaa takaisin toista reittiä, joka on more Alpine Pasific Trangle.  Jee!!!!?