Eilen sitten vaihtui kuukausi ja ensi kuun jälkeen ollaan jo uudessa vuodessa.  Niin se aika vaan rynnimällä menee eteenpäin.  Eilen täällä oli todella hieno keväinen päivä.  Aurinko paistoi ja pohjoistuuli helli.  Niinpä aamun munanpakkauksen jälkeen meidät suorastaan häädettiin pois jonnekin muualle.  Eipä siinä muut voinut kuin ottaa auto alle ja lähteä käymään jossain.  Ollaan käyty lähimmässä isossa kylässä muutaman kerran, mutta siitä huolimatta ajettiin harhaan ja päädyttiin tälle samalle isolle tielle kylän toisella puolella, vaikka piti suunnata länteen.  Uuden alun jälkeen pääsimme vihdoin oikealle tielle.  Ja mitkä maisemat sieltä avautuivat eteemme.  Vihreää laaksoa toisensa jälkeen, lehmiä ja lampaita laitumella.  Tämä maa on todella kaunis eikä vain joistain kohdista, vaan ihan joka paikasta.  Otettiin muutama kuva, mutta ei sitä voi millään tallentaa kameralle.  Yrittäkää edes kuvitella.

Kohteena meillä oli Maungatautari -vuori.  Vuorella on aidattu luonnonhoitometsä, jota pidetään pedoista vapaana.  Ihailimme niin kovin maisemia, että kun hälyttävästi olimme ajaneet lähes tunnin, ryhdyimme pohtimaan, että kyllä nyt ollaan ajettu ohi.  Maria oli kovasti selittänyt, että luonnonpuistoon käännytään oikealle, mutta vaikka kuinka kytättiin tien oikeaa laitaa, niin ei me mitään opastetta oltu nähty.  Käännyttiin sitten takaisin tulosuuntaan ja ajettin taas melkein Putaruruun asti.  Melkein tuli riita.  Olin mennessä ja tullessa huomannut pienen kahvilaa osoittava kyltin ja muistin, että Maria oli sanonut puiston Visitor Centerissa olevan pienen kahvilan.  Päätimme kokeilla sitä tietä ja niinhän sitä sitten osuttiin oikeaan paikkaan.  Saimme kartan alueella olevista poluista sekä 32 NZD maksettuamme muovisen lätkän, joka avadi meille portit.  Eka portti ihan normaali, mutta toinen oli aika vinkeä häkki.  Laitan siitä kuvan.  Juha sanoi, että hänelle tuli ihan Jurassic Park -elokuvan tunnelmat, kun menimme portin läpi viidakkoon.  Puistossa oli palmuja, saniaisia, valtavia puita, liaaneja ja lintuja.  Saimme kuvaston puistossa oleskelevista linnuista, mutta  emme nähneet kunnolla kuin yhden, äänekkään gaga (äännettään gägä).  Muuten vain kuulimme eri lintujen ääntelyä.

Puistossa oli myös puinen, 16 metriä korkea torni, johon kiipeämällä pääsi puiden latvuston tasalle.  Käytämme tornissa kiersimme lyhyimmän lenkin, koska siihen vihreyden määrään alkoi yksinkertaisesti turtua.  Paluumatkalla pysähdyimme vielä isolla padolla ottamassa kuvia.  Nämä maorinkielisiä nimet ovat hauskoja.  Tällä matkalla ylitimme Huihuitana -nimisen puron.

Kävimme takaisin tullessa Putarurussa supermarketissa.  Patersonit ovat kovia kokkaamaan, kumpikin itse asiassa.  Eilen saimme lounaaksi Jimin tekemiä uppomunia.  Lounas täällä koostuu leivästä ja sen päälle laitettavista kinkusta, juustosta, salaatista, tomaatista ja kurkusta.  Ensimmäisenä aamuna, kun otin kinkut ja juustot aamiaispöytään, Maria sanoi, että ne ovat tarkoitettu lounaalle. Saisimme kuitenkin ottaa niitä, jos haluaisimme.  Ollaan kuitenkin syöty lähes samaa kuin muutkin eli paahtoleipää voilla ja hillolla.  Minä tosin olen leikannut vihanneksia oman leipäni päälle.  

Marian toiveena on, että helpersit kokkaisivat jotain.  Minä tein viime maanantaina raparperipiirakan, täällä sitä käytetään enemmän vihanneksen tapaan.  Juha halusi tehdä munavalkokastikkeen, jota tarjotaan yleensä uusien perunoiden kanssa.  Etsin kaupasta uusia perunoita, mutta ei niitä vielä löytynyt.  Löysin kuitenkin pienen pussin hyvin ohutkuorista perunaa, joka muistutti uutta perunaa.  Olivat muuten melko kalliita.  Puolen kilon pussi maksoi 5 NZD eli noin 3 euroa.  Salaattia varten ostin sinihomejuustoa ja se vasta kallista olikin.  ihmeteltiin, että miten näin voi olla, mutta Uuden Seelannin maitotuotteet menevät ulkomaille vientiin kuin kuumille kiville.  Tämä näkyy uususeelantilaisen kuluttajan pussissa kovina hintoina kotimaassakin.  

Juhan menu oli siis perunat munakastikkeella ja jälkiruoaksi lettuja.  Hyvää oli ja Patersonitkin söivät hyvällä ruokahalulla.  Ehkäpä jossakin uusiseelantilaiseesa perheessä tehdään jatkossakin kyseistä kastiketta.

Tänään on ollut peruspäivä.  Aamupäivällä pakattiin munia ja lounaan jälkeen kuskattiin kananlantapusseja myyntipisteeseen.  Juha pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan Kubotaa. Huomenna onkin sitten viimeinen kokonainen päivä täällä Lichfieldissä.  Käymme Marian kanssa jokikävelyllä, meille tuli aikataulumuutos sen suhteen. Toivotaan, että huomenna on hyvä ilma.  Tänään aurinko paistaa, mutta tuuli on kylmä.